Onko tämä novelli vai totta?

Haaveilenko mä liikaa, istunko mä aina hämärissä nurkissa ajatellen jotain hienoa? Miksi se on niin vaikeaa olla punainen paita päällä?Mustaa tai vihreää, sinistä tai harmaata.Pukeutuisin oranssiin ja turkoosiin jos osaisin. Sateellakin tahtoisin nähdä sen auringon sisälläni, mutta siihen en pysty, pystyykö kukaan?

Auringon paistaessa ravistan hiuksiani ja tunnen kuinka perhoset lentävät. Se aurinko on silloin sisälläni ja minäkin voin lentää. Niitä hetkiä on harvoin, usein vain ulkokuori hymyilee, sisäisen auringon peittävät harmaat sadepilvet.

"Turvaetäisyys jännitteisissä paloissa 1000v asti 1 metri."

Miksi jauhesammuttimetkin ovat punaisia. Kirkkaan keltainenkin voi olla harmaa. Sähkövalot ja sumea käytävä, kaukonäkö vain on huono.

Mitä minä tahdon ja mitä tarvitsen? Mitä minä kaipaan ja mitä rakastan? Toisaalta en tahdo tietää...Itken sisälläni, enkä tiedä syytä.

Minä tarvitsen kirjoittamista, mutta silti en tahdo kirjoittaa.

Miksi joka asiassa on kaksi puolta...?

Puilla on pitkät juuret, miten juurista pääsee eroon.. Tai ei välttämättä eroon, mutta tahdon ohuemmat juuret.

Käsialani ei näytä omaltani.

Piirrän kuun, auringon ja tähden. Keltaisuus muuttuu siniseksi.

Mustalta taustalta ei tähtiä näe, jos ne pukeutuvat siniseen.

Valeasu pitää minut kasassa, en uskalla päästää siitä irti.

Sumea käytävä jatkuu nurkankin taakse.

Minä lähden pois keskeltä ajatuksiani taas hetkeksi, jätän vian ulkokuoren esittämään.

Tyhjyyskin voi täyttää elämän.