Tänään ei ole vielä mitään käsitystä tulevaisuudesta, tietää vain että huomenna on maanantai. Ehkä maanantai muuttaa kaiken ja antaa suunnan, luultavasti ei.

Ajoittain vihaan tätä kaikkea niin paljoa, etten jaksaisi millään, mutta välillä jätän ajattelemisen ja vain olen, suljen korvat ja hymyilen niin kuin rakastaisin itseäni tälläisenä. Todellisuudessa huulillani ovat sanat "itseään saa vihata". Eikä edes mitään käsitystä miksi ajan itseäni tuohon ajatus maailmaa, mutten jaksa välittää silloin kun hymyilen enkä kadu kaikkia typeriä virheitäni ja sitä, että näyttelen ja valehtelen kaiken aikaa, ehkä eniten itselleni. Mutta ei se mitään hetken on onnellinen ja nauraa. Nauraa ihan oikeasti ja nauttii säästä ja nauraa sille, että ei ikänä rusketu, naapurin puista kuuluu outoa ääntä ja juoksee karkuun mehiläistä, joka ei sitä edes ollut.

On vain hauska olla hetken onnellinen, mutta tietää, että ei se kestä loputtomiin. Minä saa itseni aina alas päin, saan kaiken vanhan esille täällä niin pian ja parilla lauseellakin hyppy voi olla suuri. Se on kesä jota tavallaan vihaan. Mutta en sitä satunnaista vapauden tunnetta, kun on auto, tankissa bensaa ja saa vain ajaa, ajella, olla.

Ehkä vasta nyt ymmärrä kuin paljon ystävistä voi pitää. Hassua. Luottaa enemmän kuin pitään aikaa, mutta samalla pelkää ja tietää etteivät he ymmärrä pieniä sanoja ja vihjeitä joita joskus sanon. Sanon niitä kyllä myös ulkopuolisille, eikä kukaan tajua ja minä nautin siitä, ääneen lausutusta salaisuudesta, joka ei paljasta mitään.

Minähän paljastan tässäkin niin paljon, mutta yhdistääkö niitä lankoja siihen millainen minä olen näytön toisella puolella, sen ainasen hymyn takana, tyttö joka ei ole aina niin iloinen.

Kumpa joku vain kiskoisin minut pois tästä maailmasta silloin kun sitä todella tarvitsen, mutta ei se mene niin. Eikä silloin kukaan kisko pois kun tarvitsee jotakuta, joka auttaa saamaan vapauden. Saan taiteltua itseni kuin kirjeen, laitettua kuoreen, mutta kukaan ei liimaa postimerkkia ja vie postiin. Vie vapauteen, jonne ainoa tie on minulla näytteleminen ja valehtelu.

pidänitsenipinnallatässäkaupungissapohjaonliianlähellä. äläkäkysymitäteentäällä. eiolepaikkaamuuallla.

Nyt hymyilen. Tai nauran jollekulle, ehkä itselleni. Saatan jopa virnistää.