Laiskottelen vielä hetken...

Makoilen sängylläni lukien uusinta Demiä. ei jaksa koskea koulu juttuihin, vaikka isä tahtoisi että näyttäisin sille matikan laskuja. Onko se niin vaikea tajuta etten halua? Koeviikko uhkailee tulollaan ja kaikki aineet on liian vaikeita. Pakko saada spyskosta 7, ruotsista 7 ja matikasta vähintään se 6. Vaikka sekin olisi vanhemmille suuri pettymys, nuo kaikki numerot olis. Minä en vain jaksa yrittää olla se neiti täydellinen ja heidän opiskelu unelmien toteuttaja jota he minusta haluavat. Koulu = Elämä. Ja silti pitäsi olla sellainen suosittu kana jolla poikaystävä ehdokkaita riittää reilusti muillekkin jakaa.

Hiukset on omituisella nutturalla joka on ainakin kymmenellä nipsillä kiinni joista vain kaksi on saman kokoista.

Rikoin eilen simpukan, enkä enää voi kuulla meren kohinaa.

Minä vain isutn ja mietin kaikkea turhaa, toiveita, pelkoa,tulevaisuutta. Mitä minä oikeasti elämältä haluan...?

Kirjoitan taas tänne vaikkei minulla ole kunnon asiaa, no mitä sillä on väliä minun on blogini eikä kukaan muu sitä määrää.

Minä syön liikaa suklaata ja se ei ole oikein. Pitäsi alkaa johonkin herku tai karkki lakkoon mutta minulla ei ole itseäni kohtaan arpeeksi kuria pystyäksini mihinkään sellaiseen.

Minun pitäsi kerätä rahaa kesää varten, mutta mieluummin tuhlaan, vaikka piheydeltäni en saa mitään ostettua. Haluan uusia vaatteita, mutta väitän ettei minulla ole aikaa mennä kauppaan.

"Äiti ompeletko mulle uuden hupparin?"