Siinä oli ruotsin  yo-kuuntelu, enkä oikeastaan osaa sanoa siitä mitään.  Mummulla oli synttärit ja minä alan opiskelemaan italiaa. Juuri minä kielitaidoton, joka ei koskaan jaksa lukea sanakokeisiin ja on mieluummin kiinnostunut kaikesta muusta. Mutta olenko minä jo alkanut sietämään ruotsiakin, en edelleenkään osaa sitä, mutta ehkä ymmärrän. En minä tiedä.
En minä tiedä enää ollenkaan.
En saa sitä novelliakaan edistymään, edelleen se sama sanamäärä ja jumitan kohdassa joka ratkaisee paljon, kirjoitanko siihenkolmatta henkilöä vai en. onko hänellä tarpeeksi luonnetta vai onko se liian samanlainen. Tai toisaalta en taida vain osata samaistua häneen haluamallani tavalla, en ole tarpeeksi rohkea. En tiedä tarpeeksi.
En minä tiedä mitä tehdä.