Miljoona asiaa, isoa ja pientä. Mitne helvetissä mun pitäisi kannatella kaikkea, kun normaalisti luistan  pienemmästäkin. No eipä sillä väliä, kärkkäisellä on kiva käydä tyhjentämässä aivot ja haaveilla kengistä jotka eivät voi mitenkään olle sopivat ja sadan euron laukuista.

Haluanko minä opettajaksi? Käsityönopettajaksi, artisaaniksi, artenomiksi, muotoilijaksi ja joksikin ihan muuksi? Jos minä haluan taitelijaksi, sellaiseksi tälläiseksi joka ei oikeasti tee mitään vaan pelkästään näpertää niin kuin minä aina. Minä vain tiedän haluavani vähän erilaiseksi ja käyttää vähän erilaisia vaatteita sellaisia ihania, olla se minä.

Tekstitaito on ihan liian pian enkä todellakaan tahdo tajuta sitä, pian pitää taas ostaa eväitä. suklaata, hedelmäkarkkeaja, vesiputeli, ruisleipä ja porkkanoita. Ei saa unohtaa pilttiä ja muovilusikkaa.

Minusta on tullut laiska, olen poissa tunneilta tietämättä edes mitä voisin tehdä niiden sijaa.

Työhakemuksia, en osaa sanoa milloin voisin aloittaa, kaikki tuntuu riippuvan siitä mihin haen opiskelemaan. Miksi on erikseen CV ja työhakemus, samajuttuhan ne lähes ovat. Mihin edes hakisi. Pölijää.

Minun pitäisi koulussa osata puhua blogeista, ei minulla ole sanottavaa, mitä muka tällä typerällä kirjoittamisella oikeasti haen? Huomiota? Sitä minä tahdon aina, mutta oikeasti, miksi netti eikä kunnollinen päiväkirja, jota en ole koskaa osannut kirjoittaa. Haluanko olla tälläinen outo ja salaperäinen täällä, muotoilla outoja lauseita mieluummin koneella kuin nähdä ne käsinkirjoitettuina.

Miksi kouluissa on kamalat pääsykokeet, en minä tiedä miten muutakan kukasta kesämekkoa ja muita tehtäviä odotan kauhulla, salainen haave vaikka taikista tai jostain kuvaamataitoon liittyvästä katkeaa siihen etten piirrä tarpeeksi hyvin osataksi piirtää niin kuin pitäisi ja minä en pysty harjoittelemaan, tahdon olla luonnonlhajakkuus, muuta ei kait ole.