Juhlittiin ystävän synttäreitä ihan vaan omalla porukalla. Suoraa töistä sinne. Naurettiin lahjoille, puhuttiin oltin vaan. Oli vaan tunne että aika loppuu. Oli niin  mukava olla yhdessä, me kaikki. Illalla myähään oli vain minä ja synttär sankari. Käveltiin viereiseen puistoon/ leikkikentälle "riehuttiin" kiipelitelineissä, kiikutttiin seisaaltaan. Sitä kaipasi lapsuutta ja nauro. Kuitenkin oli koko illan sellanen tunne että nyt se puhelin soi ja keroo huona uutisia. Sitä vapu välillä miettimään..

Kun pyöräilin sitten myöhäällä kotiin oli kaikki hiljaa. Joki ja taivaskin saman väriset, ei ollut kylmä.

Kaikki tuntui ymärillä niin isolta ja itse pieneltä.

Tajuaa ihmisten muttuneen huomaamattaan ja näkee salaisia piirteitä.  Piirtäisin jos osaisin.

_________________________________________

Pitäisi lukea maanantaiksi Tuntematon sotilas. Melkeinpä mahdoton tehtävä muiden läksyjen ohella kun en ole viellä lukenut sivuakaan. Tai siis olen joskus aiemmin lukenut molemmat versioit ja onhan se elokuvakin tullut joka itsenäisyyspäivä katsotua. Mielstäni se etttä on lukenut ja nänyt Tuntemattomaan sotilaan kuuluu yleissivistykseen ja elokuvasta tietysti se vanhaversio.

Olisi niin paljon asiaa muttei osaa sanoa mitään.