Luin sen kirjan joka osittain sai minut hymyilemään pelkästää parilla sanalla tai itkemään onnesta, välillä kasvoillani oli varmasti tuima ilme. Pidin siitä ja en pitänyt, mutta pidin ainakin englanninkielestä. Paikoittan se jopa tappeli sijoituksesta kolmoskirjan kanssa, mutta en minä tiedä. Piti vain sanoa tuo.
___
Kertoisin mielellän kuinka kuuma kesä aurinko saa ihon kihelmöimään tai kuinka aurinko tuntuu siinä tanssivan, mutta en pysty tekemään kunnolla mitään mitä tahdon, ilkeä flunssa kiusaa. Kuume jota minulla harvoin on ei ole todellakaan mitenkään ihanaa kun ulkona paistaa aurinko ja on melkein helle. Minäkin tahtoisin olla ulkona ja nauraa ilman että oma ääni kaikuu omituisesti, mutta ei niin ei.
___
Ei mitään edistystä kirjoittamiseen, ei yhtään sanaa paperilla ja vain halu kirjoittaaa muttei tilaisutta tai sanoja. Koristelin aiemmin ne vihkojen kannet ja päällystin kontaktimuovilla, nyt ne tuntuvat jänniltä käsissä, erilaisilta, mutta kivoilta.
mietin vain niiden henkilöiden nimiä, osa on vain liian läheisiä ja kertovat sen totuuden niiden tarinoiden pohjalta. Ja ne taulut joita nyt pitäisikin olla neljä eikä kolme kuten aiemmin ajattelin. Mutta se yksi henkilö ei vain saa sitä muotoansa, en saa kiinni hänestä, en pysty ajattelemaan niinkuin hän tai jokin siinä tökkää. En osaa sanoa mitään hänen haaveistaa menneisyydestään. Hänestä puuttuu paljon ja se tarinakin on veilä niin osissa ja se on saatava kunnolla yhdistettyä ainaki siihen päätarinaan mihin ne kaikki liittyvät. En vain ole tyytyväinen. Kaikki vaatii niin paljon ja haluaisin kaiken jo olevan valmiina vaikka tiedän sen olevan mahdotonta. Olen vain niin kärsimätön.