Jos tekstejä on yhdellä sivulla kymmenen ja sivuja on kolmetoista, kuinka monta niitä yhteensä on? Paljon ja tajuan sen vasta nyt. Tuntuu huimalta, mutta samalla hyvin oudolta, mitä minä olen jo sanonut, näenkö itseni täälläkään sinä oikeana, kuka olen.

Vihdoin sain nostettua kannettavan alas hyllyn päältä ja kirjoitettua muutaman sanan, eivät ne olleet kaikki uusia, lähinnä vain kopion sitä vanhaa, muutin, mutta ne muutamat uudet sanat merkitsivät enemmän. Ehkä sekin jo riitti, että sain avattua sen koneen ja se teksti tuntui omalta niine pienine sanamäärineen jotka minulle ovat niin paljon.

Ulkona sataa lunta ja siellä oli kylmä, pyöräillessä pitkästä aikaa tuntui kuin ei olisi nähnyt mitään. Oli kiire takki puristi ja oli hankala hengittää, vauhdissa ei jaksanut välittää siitä ketä vastaan tuli tai mitä kummaa yläasteelaiset touhusivat. Se oli vain hetki normaalia arkea jota inhoan. Sitä ennen oli hetki kiirettä, mutta kuitenkin silloin sain olla oma itseni, tuntui kuin enne ollut täällä vaikka olinkin. Olin vapaa, tein mitä tahdoin vaikka vain parituntia. Hassutla se kuulostaa, mutta todellakin tahdon täältä jo pois, en tiedä miten kestän kesään tai yhtään pidemmälle, en jaksa näytellä, mutten myöskään uskalla olla oma itseni. Olen näytellyt liian kauan, uskonut siihen näytelmään itsekkin ja katsonut kaikkea ulkopuolisen silmin vaikka itse olenkin ollut siinä hetkessä.Ei se ole ollut minun elämääni, minä olen se jolla uskaltaa olla haaveita. Minä olen se joka luo. Ehhkä joskus myönnän sen ääneenkin, etten se ole koskaan ollut minä joka täällä on asunut.