Minä ja oudot ajatukseni.Särjen korvani kuuntelemalla James Blunttia liian isolla, en vain tahdo kuulla imuria.

Minä en tahdo kouluun, tai pikkemminkin minä en tahdo läksyjä. Minä tahdon kouluun, minä tahdon opiskella, mutta saan vain stressia joka ikisestä pienestäkin läksystä. Minä en jaksa tehdä niitä, minä en tahdo.Haluan päästä elämästä liian helpolla, kokomatta mitää dramaattista tai jotain. Tahdon vain elää tyhjää elämää ajattelematta ja tekemättä päätöksiä. Päätökseni saavat muut vain loukkaantumaan. Minä en tahdo olla näin h*lvetin kiltti... Minä tahdon päästää irti jostain jonka kynnet ovat takertuneet ihooni liian tiukasti. Repiessäni itseäni irti pelkään että saan haaven, enkä enää selviä. Mutta kuitenkin elämän pitäsi siitäkin vain jatkua, en vain itse usko sitä.

Miksi minä en osaa yhdyssanoja, miksi minä en osaa kielioppia? Miksi minä masennun vaatekaupoissa ja kuitenkin rakastan vaatteita. olisin kenkä-ihminen mutta ei ole minulle sopivia kenkiä. Laukut ovat ihania, mutta niitä on liikaa. olen outo muka oma itseni. Olen arka ja pelkään. Pelkään mitä? Pelkään, häpeän ja myöhemmin itken. nauran vaikken aina tahtoisi, itken vaikken aina tahtoisi. Hypin ja  juoksen enää harvoin, olen muka liian iso. Laiska vain olen, tyhmä, paska. Nekatiivinen minä johtaa, vaikka ulkokuori vain nauraa. Jospa syvältä sisältäni en voikkaan olla iloinen? Ei, kaikki pystyvät onnellisuuteen. Minä iloitsen liian pienistä asioista, joita on kuitenkin liian harvoin, etten muista niitä tarpeeksi usein. Minä olen onnellinen koulussa, niillä helpoilla tunneilla jolla tunnen itseni viisaaksi ja opin pelkästään kuuntelemalla. Minä olen iloinen silloin kun outo pikku tyttö hymyilee minulle tai joku sanoo vain hei.

Minä kuljen pitkin käytäviä, muka niin itsevarmasti, katselen seiniä lattiaa vaikka tahtoisin katsoa ihmisiä suoraan silmiin. Pelkään kuitenkin sitä kun he katsovat takaisin. Kouluruokailussa yksin pelkään ja yritän olla vain tukehtumatta. Kaikki kuitenkin vain nauravat minulle tein mitä tahansa, pitäsi vain nauraa takaisin muten pysty. minä loukkaisin ihmisiä...

Ei joku tahtoisi näin huonon itseluottamuksen, vaihtaisin mielelläni parempaan...

En minä siellä kirjoituskurssilla saisi mitään aikaan, minä en nytkään saa. En vain tahdo tarttua kynään silloin kun olen liian hereillä. Minun täytyy olla väsynyt, silloin kirjoitan parhaiden, silloin en välitä ä niistä minua sitovista säänöistä. Silloin vain istun sängyllä  vihon kanssa ja kirjoitan. Niitä hetkiä rakastan.