Tänään mä pyörein taas kuin pikkutyttö, tai ainakin olisin halunnut. Voikun saisi vielä hyppiä hyppynarulla ja roikkua pää alaspäin kiipeily telineessä vaikka olisi kuin leviä hame vain. Olla täydellinen pikku prinsessa, niin kuin silloin lapsena, ilman huolia ja tanssisi vain matkan koulusta kotiin, keskellä tietä kun aurinko ei paista liikaa.

Kreikan historia on mielenkiintoista, samoin Rooman vaikka se on käyty joka ikisessä koulussa liiankin hyvin.Minä tahdon tietää siitä oikeasta elämästä niihin aikoihin. ja 1800-luvun amerikkalaisesta elämästä, niin kuin kaikissa klassikko tyttö kirjoissa. Uuden kuun Emilia. Minä rakastaisin hänen elämäänsä. minä tahdon elää historiassa, sillä oudon ajatus maailmani mukaan minun olisi helpompi elää siinä ajassa. : D

Äidinkielessä piti tulkita runoa, vähintää 50 sanaa ja minä kirjoitan 150. Eikä se tuntunut minulle riittävän. Se oli hauskaa, vaikka teins sen kuitenkin väärin. Miten ilman kunnon ohjeita voi tulkita runoja oikein? Ja lopulta jokaisella on oma tulkintansa. Kirjotusvirheet vainoavat minua tänään.

Tahdon jatkaa novellini uudelleen/puhtaaksi kirjoittamista mutta en tahdo löytää siihen sopivaa aikaa. Kaipaa kirjoittamista mutta en kuitenkaan löydä sitä aikaa tai oikeaa hetkeä sille. Tahdon kirjoittaa, mutta siihen ei ole rauhaa. Minä vihaan puhtaaksi kirjoittamista kannettavalla mutta tällä koneella ei saa olla hetkeäkään rauhassa...

Minä tahdon puhua ja kertoa, kuunnella ja kannustaa, mutta haluan sen olevan vain sitä ulkopuolista turhaa höpinää, sellaista mitä ei tarvitse muistaa enää seuraavana päivänä.

Mä en jaksa koko aikaa selittää vanhemmille, että ei, ei me olla vielä saatu sitä ja sitä koetta ja kyllä, kyllä, mä saan siitä vähintään kasin, jos tiedän saavani 5. Mä vaan jaksa yrittää mahdottomia, mä en tahdo viitata tunneilla mä tahdoin istua hiljaa ja oppia. Mä en tadho selitellä vanhemmille niiden mielestä huonoja koe numeroita. Se on mun kouluni, en mä sitä edes itse valinnut, joten saanko edes opiskella itse? mä tahtoisin vain että ne ollis kannustavia eikä vain olis kaikki sitä että mun pitäsi olla niin nero että saan vain kymppejä. Eikö se  ole mun asiani jos mä en tahdo niitä kymppejä, mä tahdon olla vain tavallinen oppilas, mieluummin vaikka vähän huononpi ja normaali.

Mä olen kiittämäntön kakara. Ei ne sitä sano, vaan mä tiedän.

Pilaan itse oman elämäni ja tiedän ettei ole ketään muuta jota siitä syyttää.Ja jos syytänkin se on vain sitä pientä kapinaa, johon minulla on vielä voimia. Jostain syystä tänään itken helposti.