Tajusin pitäväni todella paljon elokuvista ja kirjoista. pitäväni liikaa elokuvista joissa on onnellinen loppu ja elokuvista joissa ei ole mitään järkeä. Se on vain niin hölmöä, että itselle tulee onnellinen olo joistain niin typerästä asiasta kuin elokuvasta jonka katsoo vain sen takia, että
siitä puhuttiin englannin kirjassa.

Järjestin tänään vaatekaappiani taas kerran ja kasasi taas toiselle puolelle kaappia vaatteet joita en käytä ja toiselle vaatteet joita käytän ja kaduin koko päivän farkkuja jotka menin tilaamaan. Kirjoitin muutaman sanan ja yritin keksiä kunnollista juonen jatketta ja sitä, että jatkanko sen yhden henkilön omaa tarinaan vain tyrkkäänkö hänet alkuperäiseen.
 Hassuja pieniä asioita ja teetä jonka aikana en taas voinut olla suuttumatta, väittäköön minua lapselliseksi tai miksi tahans, mutta ei minunkaan tarvitse kaikkea kuunnella ja kestää saan minä lähteä ja  jättää heidät valittamaan keskenään. Tämä on  minun elämääni ei heidän.