Totuus on etten tiedä muuta elämää kuin koulun, sen  hetken missä olen. En tahdo tarttua siihen tulevaan yrittää kannatella itseä sen avulla ja irrottaa itsestä pientä palasta niinä hetkinä kun en usko.Milloin kukaan ymmärtää sen, kun nauran ei se ole todellista vaan piilotan sen taakse kaiken muun, minä pelkään ja en usko että mitään hyvää voi tapahtua tai että minä onnistuisin jossain. Minä en ole enää pitkään aikaa uskaltanut haaveilla vaikka tahtoisin, se kaikki sama vanha ja olen vain niin heikko olemaan se joka hymyilee kaiken keskellä pitää toisista kiinni ja seisoo vihreissä kumisaappaissa vaikka ei sada.