Kuukaudet vain kuluvat. Kohta koko kevät. Ei mitään mikä haittaisi, tuntuisi kuljettavan aikaa hitaasti. En odota mitään erityistä, en tahdo mitään erityistä. Olen tyytyväinen nyt. Tähän hetkeen, tilanteeseen. Ainahan pienet asiast voisivat olla paremmin, mutta pidän opiskelusta, asunnosta, ystävistä tästä hetkestä elämää. Ei tarvitse odottaa tulevaa, nyt on aivan hyvä hetki. Voi kuitenkin haaveilla, odottaa vähän jotan pientä, kuten kesää, ensi vuotta, asioita, jotka saavat tuntemaan itsensä aikuiseksi ulkopuolelta katsottuna. Edelleen nauran sille ettei minusta pitänyt ikinä tulla yliopisto opiskelijaa. Nyt tiedän ettei minulle sovi mikään muu. Tämä tuntuu ajoittain jopa helpolta, ei kamalia päiviä, jatkuvasti koululla istumista, mutta valintoja, ajankäytön hallintaa, omatoimisuutta. Hassua, ei minnun pitänyt olla tälläinen. On jopa aikaa iltaisinkin vain olla jos tahtoo. Tahtoisin laatia listan asioista jotka tahdon saavuttaa. Ja sitten edetä. Ei minun pitäisi olla tälläinen, minun ei kuuluisi asettaa tavoitteita ja sitten pyrkiä niihin. En edelleenkään aseta niitä moniin asioihin, mutta joihinkin tuntuu vain täytyvän.

Tajusin sen, että kun viime vuonna hain hain opiskelemaan, tiesin ettei ollut muuta paikkaa kuin tämä johon halusin, tietenkin se toinen kaupunki, mutta sehän on mahdottomuus minun arvosanoillani. Tiesin vain tahtovani tehdä tätä työtä sitten isona. Kuitenkin minusta tuntuu, etteivät kaikki arvosta minun valintojani, ihmiset joilta toivoisin sitä arvostusta. He kait ajattelevat, ettei se työ sovi minulle tai jotain. No eipä sillä ole minulle väliä.

Minä tiedän nyt mitä tahdon. Ehkä siksi tähän blogiin kirjoittaminen on nyt niin vaikeaa. Se että tietää, ei  vain odota jotain, tekee asioiden eteen työtä. Pieniä askelia joita muut eivät edes välttämättä huomaa. Mutta minun elämäänihän se vain on.

Olen laatinut pientä suunnitelmaa mitä teen ensi kesänä, sehän voi olla ettei mikään toteudu niin kuin tahtoisin. Voi olla etten kestä sitä vanhaa pientä huonetta ja kaikkea, mutta voi olla että asiat ovat paremmin. Minä tiedän mitä teen kesällä ja aioin myös toteuttaa suunnitelmiani. Aioin jatkaa eteenpäin.

Edelleen vihaan sitä yltiö positiivista ajattelutapaa, ajattelen lähes kaiken itseäni koskevan negatiivisesti, mutta yritän eteenpäin. Voi hyviäkin asioita sattua. Ehkä.