Tulen jostain syystä surulliseksi aina kun kirjoitan tänne. Ehkä pitäisi lopettaa, ehkä ei. Väärä kellon aika olla hereillä. Tänään ei ehkä kuitenkaan neljän tunnin yöunia. En jaksaisi huomenna millään mennä sinne typerään kouluun, tekisimme edes jotain, kuvittelin että edes ammattikoulussa pääsisi tekemään jotain, mutta ei, piirrellään mattoihin raitoja ja kannetaan pöytiä. Odotan liikoja vaikka yritän olla toivomatta mitään. Lisähaut ovat kivoja, mukavaa, erittäin mukavaa, ehkä pääsen pois sieltä tai jokin opisto vielä ottaa minut, ehkä ensi vuonna tiedän mitä haluan. Ehkä joskus tiedän, luultavasti en osaa ikinä päättää tai päätän huonosti ja syytän siitä muita.