Aikaa muttei aikaa. Leikkasin koko pihan nurmikon, siitä pitäis palkkaa saaja. Ei kesä töitä ja äiti valittaa siitä. "Mene nyt käymään sielä Staffpoinitlla" sen näyttää olevan liian vaikea tajuta että ei joku henkilövuokraus firma tartte tällässta työntekijää... Se tuossa innokkaana selittää kuinka mulla on niiiiiiiin hienoja vahvuuksia ja kuinka mä olen niin paljon muita parempi. vai niin... Miksei musta tunnu siltä?

Mä en kestä kesälomaa, olen liian laiska, en saa mitään tehtyä vaikka haluaisin. Suunnittelen mielessäni kaikkea hienoa, muten toteuta mitään. En osaa aloittaa enää kirjoittamaankaan. Tahdon, mutta tarvitse vähän ideaa.

Kohta äitin kesä loma todella alkaa ja sitten se istuu kokoajan koneella kirjottamasssa graduaan ja minä pesen ikkunoita ja väitän ettei olla saatu koenumeroita.

Mä halun kesällä Helsinkiin, suomenlinnaan, tampereelle, särkänniemeen, vaasaan, ouluun, ulkomaille... No ulkomaille mä en ainakaan pääse, uusi passikin pitäsi hankkia ennen kuin ne hienot uudet passit tulevat voimaan...

Kesä ei ole enään edessä vaan se on tässä ja minä en näytä sitä tajuavan.

Missä ovat helteet ja aurinko? Vain pelkkää sadetta.

Miksei kannettavassakin voi olla nettiä.. "nokun sitten istuisit vain koko ajan koneella"

Miksei mun telkkkarissa voi olla digiikiboksia? " koska sitten koko ajan istuisit vain omassa huoneessa. Se oli alunperinkin virhe laittaa se tv sinne, se on kaiken pahan alku ja.."

Just niin ja sitten mä olen aina syypää kaikkeen, vanhempien ja kaikkien mielestä, anteeksi vain jos mä en ole täydellin. Mä en tahdolla kuin amerikkalaiset jotka esittävät täydellisiä peittäen todellisen luonteensa ja ajatuksensa. 

Maailma muuttuu koko ajan pahemmaksi, minä en tahdo sen muttuvan mutta en osaa tehdä mitään.

Olen vain pieni ja pelkään.