Wanhojen tanssien koekampaus onnistui ihan kivasti, meikistä kyllä voi olla montaa mieltä..

Niin turha olo, telkkari taustalla liian isolla eikä tee mieli enää yhtään hedelmäkarkkia.


Kirjoittaisin jatkoa siihen pidempään novelliin mutten osaa päättää jatkanko sen kuinka pitkäksi, kuinka monta elämää siihen tulee. Tajusin kirjoittavani tarinaa jota tahtoisin itse lukea, mutten tiedä tahtoisiko joku muu. Minusta se sana määrä tuntuu jo paljolta, vaikkei se varmasti useimpien mielestä ole. Minä olen hidas kirjoittamaan ja kaikki mitä kirjoitan jää liian lyhyeksi, vaikken mielestäni tiivistä mitään. Tyhmiä lauseita ja minä kerrontaa, en vain osannut kertoa sitä kaikkea jostain toisesta persoonasta.

Minua ärsyttää etten enää ehdi olemaan koneella, pitää hankkia oikeaa elämää jota en välttämättä halua. En minä jaksa olla joka päivä hypyssä jossain, tahdon oman rauhan ja yksinäisyyttä, tarpeeksi väsyneen olon ollakseni vähemmän itsekriittinen ja kirjoitusrauhan. Äiti mene jo takaisin töihin sen gradusi kimpusta.

Leikin kuvan muokkaus ohjelmalla liikaa ja piirtelen omituisia hahmja mutten saa askarreltua ystävänpäiväkortteja tai tehtyä koululäksyjä, vaikkei niitä kovin paljon olekkaan. Negatiivinen minä ei saa saada valtaa kun kaikki on hyvin.

Tahtoisin kesällä kirjoituskurssille mutten tiedä osaanko oikeasti edes kirjoittaa, kukaan ei sitä minulle sano. Miten voisikaan, enhän minä koskaan anna kenenkään nähdä mitä olen kirjoittanut. Enkä oikeastaan saa silloin aikaan mitään kun on pakko kirjoittaa.

Autolla ajaminen on hauskaa ja pelkäsin turhaan ensimmäistä ajotuntia.

Liian paljon mielessä ja liian vähän aikaa.