Se typerä olo, että kukaan ei välitä eikä ketään kiinnosta. Haluan vain pois täältä. Olen niin kateellinen muille, niille nimettömille henkilöille, joiden elämän uskon olevan ah-niin upeaa. Minä tahdon sen elämän, kuuluu se joskus minullekkin. Tahdon aurigon ja tulevaisuuden josta voi haaveilla. Nyt vain stressaan joulun jälkeistä aikaa. Mitä sitten kun ei enää ole tuota työtä? Mitä sitten kun pitää hakea opiskelemaan? Mitä sitten. Mitä sitten jos ei aina jaksa kiinnostakaan enää. Jos vain tahtoo olla, haudata pään peittoon, nakata herätyskellolla valkoista seinää, että saisi siihen yhdenkään jäljen elämästä. Peilin kautta maailma on toinen ja se seinäkin kuin taulussa.