Ylpeä ja kärsiämätön

Olin eilen illalla taas niin ylpeä itsestäni, minä kirjoitin sen novellin loppuun. Tai no oikeastaan sen alkua pitää muuttaa ja kesken kaiken vaihtuva aika muoto myös, mutta periaatteessa se on nyt kokonaan kirjoitettu. Hyvä minä! Mutta en vain tiedä tuliko siittä kuitenkin liian klisee ja vaikuttaako sen loppi liian tunteettomalta tai jotain. Pitäsii saada joku sitten lukemaan se kun olen näpytellyt sen koneelle.

Miksi itsensä perusteella on helppo luoda hahmoja novelleihin ja muihin kirjoituksiin. Kaikessa mitä minä kirjoitan, on päähenkilöissä(jos ne siis ovat naisia) jotain minusta.Ehkä sen takia kaikki novellinen kuulostavat minun korvissani samalta...Tuonkin novellin päähenkilö on lähes täydellinen minä.

Miksen minä osaa kirjoittaa, pirteistä kevät päivistä vaan kaikki tapahtuu syksyllä? Mitään ei tapahdu kunnolla kesällä paitsi tuossa viimmeisessä novellissa mainitaan Suomen kesä.

Minun pitäsi olla syömässä, eikä vain istua yöpuku päällä koneella, mutten minä vielä halun mennä syömään. Kohta varmaan meidän talon uudet lemminkit(muuraihaiset valloittavat talon) tulevat ja syövät mun varpaat. Pitäsi kirjoittaa se novelli puhtaaksi...

En osaa päättää haluanko sinne kirjotiuskurssille vai en. Se hinta on kuitenkin sen verran iso, mutta eipä tarttis sitä ite kuitenkaan maksaa. Mutta en minä tiedä. Minä tahtoisin jonkun tutun sinne mukaan, mutta ei kukaan kuitenkaan lähtisi. Mokomakin orisveden opisto, miksei se järjestä noita kursseja kesäkuussa..Toisaalta miksen minä sinne menisi.. Äf.. No en minä osaa edes kirjoittaa.. Ei se kuitenkaan olisi sitä mitä minä odotan tai sitä mitä minä toivon. olisi. Olisi jo kesä niin kaikki tämä päätösten tekemisen aika olisi jo mennyt ja sitten olisi liian myöhäistä... Ensi kesänä minä en raaski tuhlata rahaa, lukion Taize´ matkalla sitä kuitenkin tuhlaantuu niin paljon, eikä minulla sinä kesänä ole aikaa. Sitä seuraava..? Ei minä en jaksa odottaa.

Minulle kaiken on tapahduttava heti. Olen tavattoman kärsimätön, vaikkei sitä aina huomaa. Minusta on hankalaa suunnitella mukavia asioita viikon päähän niiden pitäisi tapahtua nyt ja heti. olen tämän perusteella ylpeä ja kärsimätön. xD

Tämä "kunnon teini" tahtoo historian tunnille tai kaikkein mieluiten sota hissan tunnille. Se on niin mielenkiintoista. Kaikkien eri aikojen kultturista ja tavoista saa koko ajan vihjeitä ja tunnill amielikuvitus vain laukkaa.on ne sodan säännötkin tietysti ihan mielenkiintoisia mutta kaikki historialliset vaatteet ja tavat voittaa sen.

Piirtelen hiirialustaan (joka on siis musitilappu kasa) perhettä. Tyttö ja vanhemmat. Tytön suu on ommeltu kiinni ja silmissä on kyynel, siinä vanhemmat vain huutavat terävät hampaat vilkkuen. Ei kai se ole totta mutta oli vain tuollainen tunne.

No mutta nyt kevät takki ostoksille, vaikka masennunkin vaatekauppoihin koska niissä ei ole minulle sopia vaatteita. Tai no onhan siellä senttikoon vaatteet... Mutta miksei esimerkiksi seppälässä ole paidoissa kokoa xs aina vain pelkkä s. Kaikki vaatteet näyttävät teltalta minun päälläni, joten periaatteessa en jaksa enä des miettiä pukeutumista niin. Laittaa vain päälle sen kaapisa ensimmäisenä käteen osuvan paidan...