Hakisiko jonnekin, vai ei. Sama ongelma toistuu tänäkin keväänä. Mitä minä haluan? Jauhan täällä vain samoja asioita, mutta mitä voin sille, ettei elämäni tunnu muuttuvan ja okainen ratkaisu on aavistuksen väärä, jokainen toivo on turha ja paikka jossa on väärä. Käsitöitä, historiaa, kirjallisuutta? Onko minulla edes mitään mahdollisuutta päästä kahteen viimeiseen, tuskinpa, mutta haaveilen ehkä vähän. Tai en haaveile vaan mietin, sillä minä en uskalla haaveilla, koska ei tule mitään hyvää, tai en ainakaan usko siihen. Vakavaa sitten ainakin pitää varmaan lukea. Taasen.
_
Koko päivänä en ole oikeen tehnyt mitään. Vähän siivoillut, pessyt pyykkiä, katsonut tv:tä, istunut koneella, ollut vain miettimättä. Se sujuu liian hyvin. Ehkä huomenna vaikka ompelisin jotain. Tai tekisin jotain jolloin tuntisin edes tekeväni jotain, vaikken oikeasti tee. Tai vaikka söisin kunnolla ruokaa, jonka laittaminen vie kauemmin kuin vartin. Ehkä.

Ehkä vain kuljen kaupungilla ja toivon, että joku puhuisi minulle kauniita sanoja ja kuuntelisi välillä. Tai ehkä joku vain puhuisi tai katsoisi silmiin ja hymyilisi. Ja minä hymyilisin takasin tarkoittamatta sillä mitään muuta kuin hymyä. Ja sitä pientä onnellisuutta jonka saatat nähdä silmissä.