Hyppytunti, äiti kotona ja minä en tahdo tehdä vielä läksyjä tai huolehtia huomisesta tai mistään. Koko aamun väsytti liikaa, kahvi varmaan piristäisi. Pitäisi hakea posti.Sellainen mukavan rauhallinen olo näin hetken. Matikan tunneilla ei tehdä mitään järkevää, ainakaan sellaista jota ei osaisi jo. Naurattaa kun pitää laskea jokin keskiarvoa. Yhteiskuntaoppi kertaa yläastetta ja kaiken lisäksi haukotuttaa. Minä en ole kirjoittanut pitkäään aikaan tai oikeastaan se vain tuntuu siltä.Oliko se nyt viime viikko vai toissa viikko, no mutta kuitenkin.  Tahtoisin kirjoittaa, mutten osaa niitä sanoja siihen välille, tiedän vain alun ja lopun. Ja ne kliseet ja sen milloin nauran oman tekstini huonoudelle. Kaksi pöljää novellia, molemmat niin samantyylisiä ja minä olen liian hidas ja liian kiireinen, mutten kuitenkaan tee mitään. Tämä outo kymmensormijärjestelmän-sukulais-kirjoitustapakaan ei enää oikein toimi. Mitenhän ihmeessä tuokin olisi pitänyt kirjoittaa? Viime vuonna olisin tahtonut kansalaisopistonkirjoituskurssille, mutten nyt, muut jututkin olisivat olleet mielenkiintoisempia, mutten vieläkään saanut aikaiseksi ilmottautua minnekään. Pelkään puhelinta. Enkä tahdo viedä postiin kirjettä joka on ollut hyllyn päällä liian kauan. olis mukava tyyppi, kahvia ja sais nauraa. Olen outo. tai tavallinen. en osaa päättää.