Sataa, aina sataa. Tuntuu kuin koko kesä ei olisi muuta tapahtunutkaan. Tuntuu kuin se koko euroopan reissu olisi jostain jonkun muun elämästä eikä se tyttö siellä iloisena ollut minä, se oli joku muu. Omituista tihkusadetta jonka tuntuu vain iholla ei sitä pysty näkemään koivua vasten.
__
Se on joka kerta yhtä outoa ajaa autolla ja käsittää ettei se siitä rattia kääntämällä mene eteenpäin, miten sen pienenä kuvitteli tapahtuvan.
__
Kirjoitan pöljää novellia joka koostuu kolmesta osasta, niistä kolmesta elämästä. Ja ne kaikki nivoutuvat yhteen jollain oudolla tavalla jokainen tuntee toisen vaikka ne maailmat ovatkin niin erilaisia. Joka hetkiä uusia pieniä palasia juonta. Vaikka ne tarinat olisivat selvinä päässäni jokainen sana jonka kynä tuo niihin tekee niistä vielä erityisempiä. Tiedän ettei kukaan muu pystyisi arvostamaan mitään niin yksipuolista, mutta en minä välitä ne tarinat ovat minulle. Heissä jokaisessa on joitain mitä ihailen, jokaisessa on paloja todellisuudesta, mutta jokaisessa on myös kaupunkeja lauseita ja tarinoita joista en ole kuullutkaan. Niissä on minun mielikuvitukseni helmiä ja kuitenkin jokaisessa on jotain niin outoa joka tekee niistä teennäisen. Ylpeä mutta kuitenkin suren sitä ettei usko pystyväni tekemään niistä parempia. Minä en osaa tiivistää niitä lauseita niin kuin haluaisin, en saa sillä lauseella kerrottua kaikkea mitä haluaisin. On joskus yksittäisiä sanoja lauseina, niitä sanoja joista minä pidän. Niitä sanoja mitä he ajattelevat. Mutta he ovat minun henkilöitä ja minun tarinoitani, he jokainen ovat kuitenkin niin samanlaisia. Mutta sellaisia he vain ovat.
___
Outo minä olen, tiedetään.