Nyt tämä taitaa pitkästä aikaa näyttää minulta, ei oikein luonnistu tuo pohjien muokkaaminen minulta. No ainakin tällä hetkellä olen tyytyväinen.

__

Olen tyttö jonka otsatukka on niin paksu ettei kampaaja osaa leikata sitä. Tyttö joka haaveilee punaisista verhoista, mutta pelkää migreeniä.

__

Tuli käytyä Helsingissä, shoppailtua, niin ettei enää tehnyt mieli, ei osannut sanoa kaverille oikeita sanoja ja tunsi kuitenkin kuuluvansa vihdoi johonkin muualle kuin Helsinkiin. Ehkä olen kasvanut yli siitä kaupungista ja sen haaveista, niistä murskatuista. Palaa siihen pieneen kaupunkiin, jossa iltaisin kaipaa tekemistä ja matot liikkuvat jalkojen alla. Kaupunkiin josta kaikki sanovat "siellä on varmaan tosi nättiä kesäsin". Ja mielessä pyörii vain "joo, mutta minä en ole siellä kesäisin." No nythän tuli käytyä pääsykokeissa, oli nättiä, kuten aina. Vettä ja vettä ja omituisen lämmin ulkona, kuten aina. Ja se tuuli, joka on täällä vain syysiltoina. Se tuuli on siinä kaupungissa aina.

Kerää ympärilleni, punaista, mustaa, valkoista, harmaata ja sinistä. Ne ovat värit joita tarvitsen, muut ovat turhia,liikaa, räikeitä, ei vain minun tyylisiäni. Nyt toivon jo syksyä, mitä normaalisti pelkään.