Today was the day..

Eli tänään oli se  päivä kun Demi vihdoin tuli. Piti vaan päästä lukemaan ne lukija novellit, ei ne mitenkään ihmeellisiä ollu..Vain maanantaiaamun- kirjoitus tyylissä oli jotain samaa kuin mun..

Mä tajusin just että miksi mä painun sisälle surulliseen kuoreeni enkä huomaa sitä hyvää mikä tässäkin hetkessä on. Aurinkokin lähes paistaa. :)  Nyt on kevät ja pääsiäinen tulossa, ei loska kelitkään tunnu sisällä liian lämmin paita päällä kamalilta.

Jostain syystä tuo suvilumi houkuttelee yhä rakentamaan. Mä tahdon tehdä lumilinnan ja sen lumitalon ja tunnelin ja patsaan. Harmittelen vain sitä että olen liian vanha tuohon kaikkeen vaikka koskaan ei saisi olla liian vanha tohon..^^

Kuviksen tunnilla oli taas niin rentoa, luettiin sarjakuvia kun työt saatiin valmiiksi. Ehkä se pikku ryhmä onkin vain hyvä juttu.

Mä en ole vieläkään ostanut niitä maaleja vaikka mulla on jo paperia. Mä olen liian pihi.

Mä tahdon sisustaan huoneeni uudelleen, mä en pidä enään sen vaaleasta väristä. sinistä, turkoosia, oranssia ja auringonkukkia. Ilosien surullista.

Mä luen koulussa Romeota ja Juliaa. Vapaaehtoisesti, siinä on hassuja sana muotoja ja tönkköä suomennosta, mutta silti se on aika mielenkiintoinen. Mä olen aina outo oma itseni.

Miten pikku hetkistä voikaan yllättäen löytää iloa.

Mä kirjoitin taas koulussa, keskellä käytävää ja säikähdin kun porukkaa alko tulla luokista käytävälle. Mä kirjoitin ruotsin tunnilla ja säikähdin kun opetta seisoi vieressä. Ei se nähny mitä mä tein, kuvitteli varmaan mun tekevän ruotsin monistetta.

Mä olen ilkeä ja pihi.Mä olen laiska. Mä olen katala ja kauhukakara, mutta mä olen vain mä.(Kirjoitusvirheinenikin.)