En tiedä mitä sanoa, kellekkään mistään, tänään enosaa puhua.  Nyökyttelen ja puistelen päätä kuin naapurin pikkutyttö eilis iltana. Elän omassa maailmassani.
En täysin ymmärrä isäinpäivää, ostan kyllä lahjan jolla isä ei tee yhtään mitään ja herätäsen sen aamulla kääretorttukahveilla, mutta tuntuu niin joten pudolta. En minä ole enään kuusivuotta ja tahdo välttämättä piirtää isälle kolmea erilaista korttia. Tuntuu niin oudolta olla koko päivä kotona, ei näe pappaa, ei koskaan.

Sekoitan h ja v kirjaimen, oikean ja vasemmat, mietin miten kuningatar kirjoitetaan.

On niin hiljaista ja rauhallista, vain minä kotona. Radio soittaa niitä samoja kappaleita, toistaa ja toistaa.

Pitäis sulkea verhot, mutta sitten tuntuu kuin sulkisi itsensä laatikkoon josta ei pääse ulos ja kuinka happi vähitellen loppuu.

Mitä sanoa..